Vihdoin jaksoin taas tehdä uuden osan. Pahoittelen ylimaallisen pitkää taukoa, nähkääs olen matkaillut näin kesällä varsin paljon, sekä intoni oli taas hieman lopussa. Mutta tässä olisi nyt osa 6:

Nonette oli ääretömän iloinen tullessaan uudestaan raskaaksi. Hän oli takuu varma lapsen olevan tyttö, jolla mahdollisesti paksut huulet. Jonatan taas toivoi poikaa. Hän sanoi tyttöjen tarvitsevan koko ajan uusia mekkoja ja härpäkkeitä, mutta mielessään hän ei ajatellut pahastuvansa tytöstä, koska olihan kyseinen sukupuoli Gariboldeille melkein sukuvika.

Iloisista ajoista ja onnesta huolimatta ei Nonette voinut äitiään unohtaa. Joka ilta hän kävi kastelemassa kukat Jilian haudalla ja toivomassa, että äiti tulisi takaisin, joko ihmisenä tai vampyyrina.

Eräänä aamuna Nonette tunsi vauvan tahtovan päästä ulos tämän masusta. Pieni Helinä tyttö oli kauhuissaan ja luuli äidin kuolevan, koska tämä kirkui niin vimmatusti, ja lähti heti juoksemaan hakemaan tohtoria kylältä.

Kaksi kaunista tyttöä sieltä tulikin, tumma ja vaalea. Kumpainenkin oli perinyt isänsä silmät, mutta äitinsä ruskeat hiukset. Tummempi vauva nimettiin Byrdiksi ja vaaleasta tuli Nanna.

Nyt kun sisaren ja Jonatanin huomio meni kokonaan vastasyntyneille, ja Kallekin oli vain omissa oloissaan, oli Josefinen ja Alexanderin kestettävä vain enemmän toistensa seuraa. Riitahan siitä syntyi. Kumpikin syytti toista yksinäisyydestä.

Mitäkö Kalle sitten teki itsekseen? No nautti tietysti vasta syttyneestä  nuoruuden tunteesta eläkepäivillään. Herra oli vetäytynyt vanhuutensa turvin syrjempään sen jälkeen, kun Jilia kuoli. Hän tahtoi oppia kaiken, mitä ei vielä tiennyt, ja nyt kun työpäivätkin lyhenivät, oli hänellä runsaasti aikaa kehittää tietämystään.

Nonette oli jo jonkin aikaa miettinyt soittavansa serkulleen. Hän tahtoi tietää, olivatko nämä yhä kiinnostuneet Gariboldeista, ja mitä heille kuuluu.
"Hei. Toivottavasti en soita pahaan aikaan, Nonette täällä", hän sanoi puhelimeen.
"Hei! Onpa hauskaa kuulla sinun äänesi, tosin olet tainnut jo kasvaa paljonkin... Tahdon muuten sanoa, ettemme enää ole teidän perässämme. Isäni taisi ymmärtää, että oli hänen syynsä, että äitisi kuoli, olen siitä muuten pahoillani", sanoi hänen serkkunsa Ywonnen lapsekas ääni. He keskustelivat vielä jonkin aikaa puhelimessa, kunnes Noneten oli pakko lähteä hoitamaan kaksosia.

Eräänä päivänä Josefine juoksi kiireen vilkkaa kylältä kotiin. Hänet oli lähetetty ruoka ostoksille, ja Nonette pahastui kun tämä tuli tyhjin käsin kotiin.
"Voi enhän minä toki tyhjin käsin tullut, myyjätär kertoi huhuja, että Silakkametsän kuningas on saapunut vieraaksi tänne Kaleidoniaan, hän asuu nyt väliaikaisesti vanhassa vartiolinnassa, joka juuri kunnostettiin!", hän kertoi innoissaan. Nonette ei juurikaan ollut kiinnostunut vieraasta, eikä sanonut tähän mitään.

Muutama päivä kului, ja Alexander ja Josefine venyivät ja venyivät. Heti kun he huomasivat olevansa aikuisia, päätettiin yhdessä, ettei kumpainenkaan heistä jäisi taloon, kun perhekin kasvoi, eivätkä he osanneet enää olla keskenään riitelemättä.

Jilian vampyyri-haamukin kävi säikäyttelemässä Jonatania. Nonette oli lentää kattoon tämän nähdessään, mutta kun haamu todettiin vaarattomaksi, syntyikin kunnon juttu tuokio talon entisen ja nykyisen johtajan kesken.

Kun Kalle kerkesi opinnoiltaan (siis vanhempien ollessa töissä), hänkin otti osaa lastenhoitoon, tosin hieman omalla tavallaan...

Kaksoset kasvoivat nopeasti, ja heidän persoonallisuutensa alkoi erottua jo varsin selkeänä: Byrdistä oli selkeästi tulossa peikkomainen poikatyttö, ja Nannasta varsinainen prinsessa.

Helinästä oli ajan mittaan tullut vielä yksinäisempi kuin Josefinesta ja Alexanderista aikanaan. Hänen ainoa seuransa oli nykyään kirjahylly ja nojatuoli. Hän oli myöskin huomannut kasvavansa jo vauhdilla isoksi, mikä olikin tapahtunut täysin äidin silmien huomaamatta.

Eräänä iltana hän sitten olikin jo täysiverinen teini, ja päätti lähteä kaupungille hieman juhlistamaan asiaa saadessaan puhelun luokkatoveriltaan.

Seuraavana aamuna tuli Gariboldien ovelle varsin erikoinen vieras, nimittäin Silakkametsän kuningas. Nonette teki oitis komean hoviniiauksen ja kysyi kohteliaasti kuninkaalta tämän asiaa..
"Olen kuullut huhuja, että tässä talossa...."

Jepjep... Siinä oli kuutos osa.Koitin jättää jännään kohtaan, mutta epäilen syvästi onnistumistani :D